Kun en ole se paras..

Ala- ja yläasteet olivat osaltaan vaikeita. Mutta toisaalta ihan miellyttäviä. Kun olet se luokan piirtäjä, jota kaikki kehuvat, opit tottumaan siihen kehumiseen. Hyvä juttu? Eipä kait.

Kuvismaikoilta harvoin kuulin mitään kritiikkiä. Työni valmistuivat ajoissa, tein extra-töitä ja olin aktiivinen tunnilla. Elin omissa oloissani ja minun annettiin tehdä omia asioita. (syrjäytymisen-merkkejä..?) Kotona töhertelin vapaa-ajallani, yhden kaverin kanssa vietimme piirrustustunteja ja yökylät venyivät keskiyöhön piirrellen.

Osasin varautua mahdollisiin pettymyksiin päätyessäni taiteelliseen alaan. Tietenkin ne muut luokkalaiseni ovat olleet omissa peruskouluissaan niitä piirtäjiä, töhertäjiä ja wow-effektien tekijöitä. Ja lahjakkaita. Se luo paineita itselleen, mutta toisaalta on inspiroivaa olla taiteilija-sielujen ympäröimänä. Ideoita tulee suunnasta ja toisesta, ja niitä on mukava yhdistellä kaikkeen.

Tänään Gaafisen suunnittelun -tunnilla todellisuus kuitenkin iski. Tehtävänämme oli suunnitella logo ja liittaa logo käyntikorttiin (omaan). Viikko sitten torstaina puhkin ja yskin ja käperryin kokoon, kun omasta logostani ei meinannut tulla yhtään mitään. Kaikki luonnokset näyttivät aika kauheilta. Sain viikon sisällä jotain kasaan ja eilen jäimme Nicolen ja Ilkan kanssa koulun jälkeen tekemään käyntikorttejani. Illalla tein sitten kotona omani valmiiksi. Tänään näytimme niitä omalle opettajallemme, joka suoraan sanottuna haukkui kaiken, mitä olin tehny (joo, oli se aika sekava).

Kritiikistä jäi ristiriitaiset fiilikset; pettymystä, mutta opettavaista. Aluksi en tahtonut kuunnella parannusvaihtoehtoja, mutta lopulta päädyin kuuntelemaan tarkasti. Asiaa. Miksi ei ole voitu aikaisemmin kommentoida ja kritisoida. Elin maailmassa, jossa olen hyvä/paras piirtäjä koko ryhmästä. Olin saanut aivan liian vääristyneen kuvan. Miksi tällaista annetaan tapahtua peruskouluissa?

Loppu fiilikseni; järkytys, mutta olen ylpeä itsestäni. Ymmärrän vihdoin “ottaa kritiikkiä hyvin vastaan” -sanonnan. KIITOS!

School-stuff, mytologia tehtävä

Uusi sivu perustettu!

Blogini käsittelee (pitäisi) myös koulujuttuja, minkä vuoksi latailen aina silloin tällöin tehtäviä kaikille näytettäväksi. Uuden sivun löydät viereiseltä palkilta, Own work-kohdasta. Tai vaihtoehtoisesti http://pallokala.wordpress.com/mythology/

Kommenttia ja palautetta otetaan vastaan!

“Maanantai-aamuna..”

Monen vuorotyöläisen pelko kävi tänään todeksi. Kaikkihan me (vuorotyöläiset) pelkäämme, että aamulla käy soitto ja pyydetään aamuvuoroon.

Näin siis tänään. Kello 7:30 kajahtaa Sweetest Girl tunnarini ja näytöllä lukee “Toimipaikka”. Olin juuri muutamaa minuuttia aikaisemmin herännyt, mutta silti puoliunisena aavistin pahaa. Ja toteen kävi aavistukseni tällä kertaa. A soittaa, että on kipeänä ja oksennuskunnossa. Pyytää tulemaan aamuvuoroon (joka alkaisi klo 8). Väitän vastaan, että en voi (olihan minut merkattu tänään vasta iltavuoroon, sekä kouluakin olisi ollut) ja eikö kukaan muu pääse. S:llä oli x-vapaata (pakollinen työvapaa, ei saa tulla töihin) ja M:llä YO-koe. Olin siis ainoa vaihtoehto. Ja pakkohan sinne oli lähteä.

Pääsin työpaikalle 8:45 ja klo 9 oli toimipaikan avaus.  Minulla oli käytännössä 15minuuttia aikaa täyttää vitriini avauskuntoon. A oli onneksi saanut pullalinjaston melkein valmiiksi, joten siitä ei koitunut mitään stressityötä. Vitriinin sain kuntoon klo 10:ksi, ja onneksi asiakkaita ei ollut kovinkaan paljon hidastamassa. A oli asettunut toimiston lattialle nukkumaan ja koko toimisto oli pimeänä.

Toimipaikallamme on käynnissa Crema (=asiakastyytyväisyys-kysely), mitä stressasin odotellessani. Oma työmotivaationi oli todella matalalla ja asiakkaille piti esiintyä iloisena, pirteänä ja auttavaisena. Klo 11 menneessä ketään Cremasta ei kuitenkaan ollut tullut ja A katsoikin lapusta, että kysely olisikin vasta huomenna tiistaina. Stressi helpotti vähäsen ja pystyin “hidastamaan” vauhtia. Mutta helpotus ei kestänyt kovinkaan kauan. Lounasruuhka alkoi vähän ennen klo 12, jonka jälkeen oli täysi kiire päällä. Tuotteita vain meni peräjälkeen ja mietin useasti, missä välissä ehtisin tehdä lisää. Tiskejä kerääntyi vuoreksi ja mietin, missä välissä ne ehtisi heittää koneeseen. Seisoin vain kassan edessä ja tein kahveja enkä pystynyt tuntiin liikkumaan minnekään. Kun pahin kiire meni ohi, aloitin touhuamisen; vuoroin tuotteiden tekoa, vuoroin tiskien laittamista koneeseen, vuoroin tuotteiden tekoa, vuoroin tiskien purkaminen koneesta.

Tämän jälkeen alkoi olla jo nälkä, kuuma ja väsynyt. Pyörrytti myös vähäsen, sillä olin kokonaan unohtanut juoda mitään. Kello lähestyi 14, milloin iltavuoron oli määrä saapua. Koska S ja M eivät millään pääseet oli A:n pakko hoitaa vuoro. Menin taas toimistoon herättelemään häntä ja hän pyysi, että odottaisin vielä hetken. Oma vuoroni päättyisi klo15, joten oletin A:n saapuvan viimeistään silloin kassalle. Sain odottaa 15:45 asti ja klo 16 pääsin lähtemään. En ollut päässyt pitämään minkäänlaista taukoa, olin stressaantunut ja kovin nälissäni. A oli onneksi saanu levättyä, että näytti jo huomattavan paljon paremmalta (no, se muutama kerros meikkiä auttoi myös asiaa).

Päästyäni takaisin kotiin (kouluun oli enää turha mennä) rojahdin sohvalle ja söin pestomakarooneja.

All about

Tervehdys!

Tämä sivusto toimii minun, HEO:n Graafisen suunnittelun opiskelijan, henkilökohtaisena blogina. Sivulle tulen kirjoittamaan elämästäni ja päivistäni, mutta ennen kaikkea koulustani, HEO:sta. Kuvia tulen myös mitä todennäköisemmin laittamaan tänne.

Tästä jatkakaamme.